KISSA PISSASI SÄNKYYN - siis mitä????

"Tämän täytyy olla unta, ajettelin, kun sunnuntai aamuna nostin pääni tyynystä ja kurkkasin mitä jalkojeni viereen pat­sas­te­le­maan jäänyt kissani puuhasi. Siinä se istui takapuoli oudon tiukasti kiinni patjassa ja tuijotti jonnekin kau­kai­suu­teen. Sitten nousi häntä...

Siis mitä??? Kissa pissasi kylmän viileästi sänkyyn jalkojeni juureen! En tiedä kumpi pomppasi pystyyn nopeammin, minä vai kissa. Ja ei, se ei ollut unta, siitä oli to­dis­tee­na ihan oikea, märkä pis­sa­läik­kä la­ka­nois­sa! Miksi kissa, joka oli aina käynyt tar­peil­laan hiek­ka­laa­ti­kol­laan, halusi yhtäkkiä pissata sänkyyni?

Eikä siinä vielä kaikki... tyyppi jatkoi matkaansa sängyn vieressä lattialla olleen vaa­te­ka­san luo ja kykistyi siihen. Muutaman pisaran sai siihenkin ti­ris­tet­tyä.

Myönnän, että epäuskoa seurasi suuttumus. Oli aika vetää henkeä ja miettiä. Tämä ei ollut normaalia ja siihen oli oltava jokin syy. Ihan vaan minua är­syt­tääk­seen ei kissa pitkin huonetta alkaisi pis­sai­le­maan...

Ratsaus hiek­ka­laa­ti­kol­le valaisi hieman asiaa. Kyl­py­huo­neen lattia oli kuin sahara, hiekkaa oli käy­tän­nös­sä katsoen kaik­kial­la. Pis­sa­tyy­pil­lä oli ollut valtava kaivuu-urakka, mutta tuotoksia ei juurikaan näkynyt. Miksi siis ti­ris­tel­lä viimeisiä pisaroita muualle kuin sinne mihin ne olisivat kuuluneet?

Soitto eläin­lää­kä­ri­päi­vys­tyk­seen teki hyvin selväksi sen, että nyt saattoi olla kiire ja juostiin aikaa vastaan. Mikäli kissan rakko ei jostakin syystä pääsisi tyh­jen­ty­mään, voisi se pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa revetä.

Tämä mielessä yritin saada koppaan menoa kaikin tavoin vält­te­le­vän, sa­la­maa­kin nopeamman pis­sa­tyy­pin kiinni. Epä­on­nis­tu­mi­sia tuli monta, mutta ehkä ta­ka­rai­vos­sa jäy­tä­väs­tä pelosta johtuen pis­sa­tyyp­pi joutui lopulta myön­tä­mään, että hävisi sit­key­des­sä, ainakin tällä kertaa.

Päi­vys­tyk­ses­sä selvisi, että kissan rakko oli aivan tyhjä. Mutta rakon seinämät olivat pak­suun­tu­neet ja tu­leh­dus­ta­kin oli. Pis­sa­tyyp­pi sai diag­noo­sin "idio­paat­ti­nen kystiitti eli FIC". Se on virt­sa­ra­kon steriili tu­leh­dus­ti­la, joka aiheuttaa kissalle kipua virt­sa­tes­sa. Idio­paat­ti­sen kystiitin pääsyynä on usein stressi. Tässä ta­pauk­ses­sa ei tarvinnut pitkään miettiä, mikä sen olisi pis­sa­tyy­pin ta­pauk­ses­sa voinut aiheuttaa.

Pitkä muutto toiselle paik­ka­kun­nal­le oli varmasti ollut au­to­mat­koi­hin tot­tu­mat­to­mal­le kissalle to­del­li­nen stressi, vaikka sitä useilla kons­teil­la py­rit­tiin­kin lie­ven­tä­mään. Seuraava stres­si­nai­he pukkasi päälle jo parin viikon jälkeen muutosta: eläin­lää­kä­ril­lä oli käytävä ro­ko­tus­ten vuoksi. Ja se reissu ei mennyt aivan kuten Ström­sös­sä..."

Pieniä ja helposti ohi­tet­ta­via asioita näin ihmisen nä­kö­kul­mas­ta, mutta ei ehkä aran kissan, joka ei kykene vetämään syy ja seuraus suhdetta toi­men­pi­tei­den ja hy­vin­voin­nin välille. Jos ihminen reagoi kro­pal­laan stressiin niin miksi eläinkin ei tekisi niin?

Eläimeltä puuttuu vain keinot sanoittaa on­gel­mi­aan, joten sen ainoa mah­dol­li­suus on kom­mu­ni­koi­da sille luon­tai­sel­la kielellä. Kom­mu­ni­koin­nin lop­pu­tu­los riippuu siitä miten ihminen eläimen viestit ymmärtää. Helppoa se ei aina ole ja monesti mennään metsään.

Eläin­suo­jis­ta uusiin koteihin läh­te­vil­lä kissoilla esiintyy helposti vääriin paik­koi­hin pissailua. Har­mit­ta­van usein hu­ti­pis­sai­lun syytä ei selvitetä, koska se miel­le­tään huonoksi käyt­täy­ty­mi­sek­si ja pro­tes­toin­nik­si ja ihmisen en­sim­mäi­nen reaktio on kiukku. Laatikon ohi pis­saa­mi­nen kertoo kuitenkin lähes aina kissan kivusta tai stres­sis­tä ja kissan tarpeesta saada välitöntä eläin­lää­kä­rin apua.

Kissan virt­sa­tie­on­gel­mat voivat pa­him­mil­laan olla hen­gen­vaa­ral­li­sia ja siksi ne pitäisi aina tar­kis­tut­taa mah­dol­li­sim­man pi­kai­ses­ti. Moni eläin­suo­jaan takaisin pa­lau­tu­nut tai "on­gel­ma­kis­sak­si muuttunut" tapaus on eläin­lää­kä­ris­sä käynnin jälkeen saanut selvän virt­sa­tie­diag­noo­sin, joka olisi hel­pos­ti­kin ollut hoi­det­ta­vis­sa. Su­rul­lis­ta sinänsä.

Sel­vän­nä­ki­jä meistä ei ole kukaan, mutta omaa tie­tä­mys­tään voi aina kartuttaa. Ja kun se oma lemmikki alkaa käyt­täy­ty­mään nor­maa­lis­ta poik­kea­val­la tavalla, on syytä painaa jarrua oman är­ty­myk­sen­sä suhteen ja todella miettiä, mikä eläimen elämässä on muttunut ver­rat­tu­na ai­kai­sem­paan. Syyt saattavat olla yl­lät­tä­viä, mutta niiden ym­mär­tä­mi­nen auttaa sekä ihmistä, että eläintä. Fakta kuitenkin on, että syy usein löytyy.

Lue eläin­lää­kä­ri Johanna Lankilan kattava ja mie­len­kiin­toi­nen artikkeli idio­paat­ti­ses­ta kys­tii­tis­ta sekä lisäinfoa kissojen yleisistä virt­sa­tie­vai­vois­ta alla olevien linkkien kautta!